torstai 27. elokuuta 2015

Hiukset ja iho-tehtävät


                             HIUKSET JA IHO-TEHTÄVÄ

HIUKSET
Hiuksien rakenne: Hius koostuu noin 80-prosenttisesti keratiiniproteiinista, 10–15-prosenttisesti vedestä ja 5–10-prosenttisesti muista aineista kuten pigmenteistä, mineraaleista ja rasvoista. Hiuksessa on kolme kerrosta. Uloimpana pinta- eli suomukerros(cutila), sen sisällä paksu kuitukerros (cortex) ja sisimpänä ydin (medulla), jota hiuksessa ei aina ole. Värin hiukselle antavat pigmenttisolut ovat kahdessa sisimmässä kerroksessa.
Papillaari eli hiuksen juuri on elävä osa josta hius kehittyy ja kasvaa.
     
HIUKSEN OMINAISUUKSIA
Hiuksen läpimitta:Hiuksen paksuus vaihtelee 0,04-0,12mm välillä. Mitä paksumpi hius sitä enemmän siinä on suomukerroksia.
Hiusten kiharuuden aiheuttaa se ,että  hius on poikkileikkaukseltaan soikea, kun taas  pyöreä hiustuppi tuottaa suoran hiuksen.
 Joustavuus ja venyvyys ovat hiuksen rakenteellisia ominaisuuksia. Hyväkuntoinen ja käsittelemätön hius voi venyä jopa 10-30 prosenttia, mutta pystyy silti palautumaan entiseen muotoonsa spiraalimaisen rakenteensa takia.
Sähköisyys on myös hiuksen ominaisuus ja hiuksen pinta on sähköiseltä varaukseltaan aina negatiivinen. Se vetää puoleensa vastakkaista, eli positiivista varausta olevia hiukkasia, kuten roskia ja likaa. Puhtaat ja kuivat hiukset ovat usein sähköiset ja "leijuvat" ja ne ovat vaikeasti muotoiltavat. Mitä huonokuntoisemmat hiukset ovat, sitä enemmän niissä on negatiivista varausta.
Hiusmateriaali on hygroskooppista, eli hiuksen kyky ime kosteutta ilmasta.

HIUSLAATU
Normaali hius: on 0,04-0,06 mm paksuista.
Ohut hius: alle 0,04-0,06 mm paksuinen hius määritellään ohueksi.
Kuiva hius: Hiukset voivat olla luonnostaan kuivat ja karheat. Myös ravinto vaikuttaa hiuksiin, etenkin hyvälaatuisten rasvojen saanti. Talvella kuiva ilma kuivattaa myös latvoja, kesällä aurinko vaurioittaa hiussuomuja ja saa ne näyttämään kuivilta. Päivittäinen föönaaminen ja muut lämpökäsittelyt kuivattavat latvat.
Lasimainen hius: Liukkaat hiukset ovat ammattitermein sama kuin lasimaiset hiukset. Liukkaan pinnan vuoksi ne tuntuvat vaikeasti muotoiltavilta ja kiharrettavilta. Lasimaisissa hiuksissa on paljon proteiinia, vähän kosteutta ja usein pintakerros on tiivis. Varsinkin harmaantuneet hiukset ovat lasimaiset.
Huokoinen hius: Vahingoittunut hius on huokoinen ja suomukerros on auki paljastaen sisemmän kerroksen. Tälläisessa kunnossa oleva hius on himmeä sekä kuiva ja se katkeilee helposti. Pitkissä hiuksissa latvat voivat olla huokoiset mutta tyvi rasvainen.

HIUKSEN KASVUVAIHEET
Hiuksen syntymävaihetta kutsutaan kasvuvaiheeksi (angeenivaihe). Tällöin hiukset syntyvät solun jakautumisen seuraamuksena ja työntävät keratinisoituvia soluja karvatupista ylöspäin. Hiukset kasvavat n. 1cm kuukaudessa. Kasvuvaihe kestää yleensä 2-6 vuotta, mutta se lyhenee ihmisen ikääntyessä. Noin 85-90 % hiuksista on kasvuvaiheessa.
Hiuksen kasvun lopettamisvaihetta kutustaan siirtymävaiheeksi, välivaiheeksi tai ylimenovaiheeksi (katageenivaihe). Tämä kestää yleensä noin 2 viikkoa, jolloin hiuksen kasvu loppuu solujen jakautumisen loppumisen takia. Tällöin hiuksen karvatuppi supistuu, ja hius irroittautuu sille tärkeistä ravinnonlähteistä ja verisuonista. Hius ei kuitenkaan vielä irtoa hiuspohjasta ilman kovaa rasitusta. Siirtymävaihe kestää n. 1-3 viikkoa. ja n. 1% hiuksista kuuluu tähän vaiheeseen.
Hiuksen irtoaminen on sen viimeinen vaihe, ja tätä kutsutaan lepovaiheeksi (telogeenivaihe). Tällöin hius irtoaa hiuspohjasta, ja lepovaiheen loppupuolella hiusnystystä alkaa kehittymään taas uusi hius ja hiuksen kasvuvaiheet alkavat alusta. Normaalisti hiuksia irtoaa noin 50-100 kpl päivässä, mutta suurempaa hiustenlähtöä voi esiintyä esim. erilaisten sairauksien, stressin, lääkityksen tai raskauden takia. Hiusten lepovaihe kestää yleensä 2-4 kuukautta, ja yhtäaikaisesti n. 10-15% hiuksista on tässä vaiheessa.

IHO
Ihon tehtävät: Ihon ensisijaisena tehtävänä on suojata kehoa ulkoa tulevilta uhkatekijöiltä, joita ovat mm. haitallinen UV-säteily ja bakteerit. Iho toimii myös vesieristeenä, joka estää liiallisen nesteen haihtumisen. Iholla on muitakin tehtäviä, joista tärkein lienee lämmönsäätely. Iho suojaa ihmistä myös tuntoaistin avulla. Ihossa olevat hermosyyt auttavat ihmistä tulkitsemaan kehon ulkopuolisia oloja tuntemalla lämmintä, kylmää, painetta ja kipua. Iholla syntyy myös ihmiselle elintärkeää D-vitamiinia auringonvalon vaikutuksesta.
IHON RAKENNE JA TOIMINTA
*Hydrolipidikalvo eli happokalvo: Ihon pinnalla on pH:ltaan hapan suojakelmu eli hydrolipidikalvo, joka koostuu mm. orgaanisista hapoista, rasvoista ja ureasta. Se suojaa ihoa mm. kosteuden haihtumiselta ja muodostaa ihon immuniteetin.
*Orvaskesi eli epiderimis:Orvaskesi toimii ihmisen suojana ulkomaailmaa vastaan. Sen happamuus, solujen väliset liitokset ja mikrofloora suojaavat elimistöä pieneliöiltä. Lisäksi talirauhasten erittämä tali estää vesiliukoisia aineita tunkeutumasta epiteelin läpi. Orvaskeden kautta poistuu myös pieni määrä kuona-aineita esimerkiksi ihon hilseillessä ja ihon hikirauhasten kautta. Ihonvärin määräävät orvaskeden alimmassa kerroksessa olevat pigmentti- eli värisolut, melanosyytit, jotka erittävät ihoon melaniinia.
*Verinahka eli dermis: Runsasverisuoninen verinahka eli korium eli dermis sijaitsee orvaskeden alla ihossa. Verinahka on pääasiassa sidekudosta, jossa on runsaasti kollageenisyitä ja kimmosäkeitä. Verinahka kollageenisyineen antaa koko iholle mekaanista kestävyyttä, jota orvaskedellä (epidermis) ei juurikaan ole. Verinahan tärkeimmät tehtävät ovat ihon mekaaninen tukeminen ja pinnallisen ihon ravitseminen. Koriumin verisuonista siirtyy ravintoaineita diffuusion välityksellä verisuonettomaan epidermiin ja samalla poistuu kuona-aineita koriumiin.Ihon aistien reseptorit, hermopäätteet, sijaitsevat verinahassa. Verinahassa sijaitsevat myös hikirauhaset, talirauhaset ja karvatupet.
*Ihonalaiskudos eli subkutis: Ihoon kuuluvaksi voidaan laskea myös verinahan alla oleva ihonalaiskudos eli hypodermis eli subcutis. Ihonalaiskudoksen paksuus vaihtelee paikoittain ja eri yksilöiden välillä. Ihonalaiskudos muodostuu pääasin löyhästä sidekudoksesta ja rasvakudoksesta. Seassa on kuitenkin yksittäisiä sileälihassoluja tai niiden kimppuja, jotka toimivat karvankohottajalihaksina. Tietyissä paikoissa, kuten esimerkiksi kasvoissa, ihonalasikudoksessa on myös ohut kerros poikkijuovaista lihasta. 

HIUSPOHJAN IHO
Normaali hiuspohja:  Normaalisti hiuspohjasta irtoaa soluja pieninä osina eikä niitä juurikaan huomaa, mutta jos hiuspohja jostain syystä kiihdyttää solutuotantoa, alkaa hilseily.
Kuiva hiuspohja: Päänahkaa suojaa keratinosyyttien muodostama ulkokerros. Tämä ulkokerros on hyvin tehokas suoja ja sen rasvat pitävät päänahan sileänä. Ympäristötekijät voivat kuitenkin vahingoittaa suojaa. Sen seurauksena rasvat eivät enää pidä suojaa sileänä ja tehokkaana, vaan se alkaa vuotaa.  Vaurioitunut suoja ei enää pysty pitämään kosteutta päänahan sisällä, jolloin iho ei enää pysty torjumaan vahingollisia ainesosia. Seurauksena on lisää kuivuutta, kutinaa, polttelua, jännitystä ja hilsettä.
Rasvoittunut hiuspohja: Tasapainoisen hiuspohjan erittämän talin tehtävänä on pitää hiuspohja joustavana ja voidella hiuksia. Hiuspohjan liiallinen talineritys aiheuttaa kuitenkin hiusten nopean rasvoittumisen uudelleen hiustenpesun jälkeen. Hiuspohjan liiallisen rasvoittumisen syitä on monia, joista yllättäen yleisin on runsaasti rasvaa sisältävä ruokavalio, mikä kiihdyttää talirauhasten toimintaa. Syy saattaa löytyä myös hormonaalisista tai perinnöllisistä tekijöistä, stressistä, liiallisesta hikoilusta tai hiivasieni-infektioista.
Hilseilevä hiuspohja (rasvainen / kuiva): Kuivan hilseen syynä voi olla luonnostaan kuiva hiuspohja tai esimerkiksi päänahan riittämätön huuhtelu. Myös stressi saattaa lisätä hiuspohjan hilseilyä. Kuiva hilse on hienojakoista, valkoista ja sananmukaisesti kuivaa. Myös muotoilutuotteista voi jäädä hiuspohjaan jäämiä, jotka saattavat muistuttaa hilsettä.  Päänahan liiallinen talineritys on pitkälti hormonien ja perintötekijöiden tulosta. Talineritys altistaa hiuspohjan hiivasieni-infektiolle, joka on myös rasvaisen hilseen aiheuttaja. Rasvainen hilse on karkeaa ja kellertävää, ja se voi muodostaa hiuspohjaan punoittavia ja kutisevia pahkuroita.
Ärtynyt hiuspohja: Herkän hiuspohjan iho voi oireilla hilseilemällä, jos se ärsyyntyy. Ärsyyntynyt hiuspohja kutisee, punoittaa ja kiristää. Herkkä hiuspohja on usein kuiva ja reagoi helposti ilmankosteuden muutoksiin, kemiallisiin käsittelyihin, liian voimalliseen mekaaniseen käsittelyyn tai sopimattomiin tuotteisiin. Ihon ärsyyntymisreaktio ilmenee punoituksena, kuumotuksena, rakkuloina ja hilseilynä. Ärsyyntymisreaktio ei ole aina välttämättä merkki allergiasta.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti